Puheenjohtaja Timon kiitokset SM-kisajärjestelyistä

Puheenjohtajan blogi Keravan Urheilijoiden jäsenille!

 

Seuramme soutujaosto on kiivennyt viime vuosien aikana palkintosijoille asti

puuvenesoudun pisteytysjärjestelmässä, mikä mittaa soutajien sijoituksia ja osallistumismääriä SM -soutukilpailuissa. Kilpailuja käydään seuraavilla matkoilla:

sprintti 1000m, normaalimatka 10 km, keskimatka 25 – 30 km ja pitkä matka 60 km. Menestyksen takia Suomen Melonta- ja Soutuliitto suositteli seurallemme SM -kilpailujen hakemista. Se toteutettiin ja niinpä elokuun viimeisenä viikonloppuna soutujaoston kotivesillä Tuusulanjärvellä kilpailtiin yksikkö-, pari- ja vuorosoudun sprintin ja normaalimatkan Suomen mestaruuksista Melonta- ja Soutuliiton sarjajaoilla. Kisakeskuksena toimi hotelli Gustavelund ympäristöineen.

 

Urheilukilpailujen järjestämisessä toistuu lajista riippumatta pitkälti sama yleiskaava: hakeminen, suunnittelu, valmistelu, kisa-alueen pystytys, toimintojen testaus, kisatapahtuma, purku, jälkipyykki. Soudun kilpailut poikkeavat monista muista suorituspaikan osalta, mikä on vakaa, alati muuttuva hallitsematon tai jotain siltä väliltä. Lähdön toimitsijat ja kisavalvojat kelluvat samoilla aalloilla kilpailijoiden kanssa. Järjestämissämme SM-kisoissa Tuusulanjärvi näytti mukanaoleville parhaat ja pahimmat puolensa, mistä jo sinänsä aiheutuu, että tapahtumaa muistellaan tulevien vuosien kuluessa.

 

Edellä kerrotun lisäksi totean, että näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella seuramme järjesti erinomaisen hyvin kaikilla osa-alueilla läpiviedyt SM -soutu- kilpailut. Kiitän kaikkia kisajärjestelyihin osallistuneita seuramme jaostoja yksittäiseen jäseneen asti.

 

Kisajärjestelysuorituksemme muistetaan pitkään soutuharrastajien keskuudessa ja se säilyy esimerkillisenä vertailukohtana tuleville kisajärjestäjille.

 

Timo Wallenius

Mistä on Keinukallion hiihto-olosuhteet tehty?

Hiihtokausi on ollut Etelä-Suomessa kaksijakoinen. Syystalvella odotettiin lämpimissä keleissä lunta ja pakkasta. Matalapaineen vetäytyessä jouluna pakkaset mahdollistivat tykkilumilatujen valmistuksen ja etelänkin hiihtokausi oli pelastettu. Kausi tuntui kuitenkin jäävän lyhyeksi, kun vesisateet palasivat helmikuun alussa ja sulattivat luonnonlumen. Kaksi päivää pidempi sadejakso olisi kuluttanut loppuun myös paksummankin tykkiladun, mutta onneksi hiihtourheilun ystävät saivat vielä ”takatalven” ja olosuhteet joita on kaksi edellistä vuotta hartaasti toivottu. Tykkiladun sijaan Keinukalliolla saattoikin valita suunnaksi Ahjon tai Hakunilan.

Alkutalven olosuhteista huolimatta KeU onnistui toteuttamaan hiihtotoimintansa lähes suunnitelmien mukaan. Järjestimme kahdet kansalliset hiihtokilpailut, kolmiosaisen lasten hiihtocupin, Keinukallion mestaruushiihdot, perheviestin sekä eduskunnan urheilukerhon ja seurakuntien mestaruushiihdot. Tammikuun alusta aktiivihiihtäjät harjoittelivat kotiladulla ohjatuissa harjoituksissa 2 krt/vko, lasten hiihtokoulu pyöri 1 krt/vko sekä useita aikuisryhmiä opetteli ohjatusti tekniikoiden perusoppeja. Alueen käyttäjien iloksi talkoovoimin pyöritettiin vanhaan totuttuun tapaan kahviota, joka on lähialueella harvinainen ja kovasti kiitelty palvelu. Mukaan ehdittiin myös kaupungin järjestämiin tapahtumiin. Ahkerien toimijoiden ja monipuolisen toiminnan takia Keravalta löytyykin Suomen valiojoukkoon kuuluva hiihtoseura.

Hiihtotoiminta on riippuvainen olosuhteista, joiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä on yli 15 vuoden ajan oltu yhteistyössä kaupunkitekniikan kanssa. Tästä yhteistyöstä ei hyödy ainoastaan seuran kilpaurheilijat vaan kaupungin ja lähialueen hiihdon harrastajat, kuten viimeiset talvet ovat osoittaneet. Keinukallio on Uudenmaan lumivarmin ja paras hiihdon harrastuspaikka. Perustellusti voidaan sanoa, että tämä on pitkäaikaisen ja molempia osapuolia kunnioittavan urheiluseura-kaupunki yhteistyön ansiota. Keinukalliolla toimii aktiivisesti myös muita lajeja ja seuroille kuulunee oma osansa siitä kunniasta, että harrastajia riittää ja ihmiset ovat löytäneet alueen, jonka kautta Keinukallio on osittain ansainnut uuden kehitysprojektinsa. Kaupunki on projektin mahdollistaja ja ilman vuosien myötämielistä suhtautumista ei hiihdon tai muidenkaan lajien toiminnan noste olisi ollut mahdollista. On kuitenkin hyvä tunnistaa se tosiasia, että ilman seuroja harrastusmahdollisuudet alueella olisivat paljon suppeammat. Esimerkiksi hiihto-olosuhteiden ja sen yleistoimintojen eteen on tehty töitä talkoovoimin huomattavasti, joista toki osa on täysin seuran omien etujen mukaista, mutta mahdollistaa mm. maksuttoman tekolumiladun valmistuksen.

Kauden valmistelut seuran puolelta aloitettiin keväällä, jolloin kartoitettiin kehitystyöryhmälle latupohjien, stadionin ja rakennusten kunto sekä tehtiin esityksiä tekolumen valmistuksen tehostamisesta nykyisillä resursseilla. Samalla tehtiin päätös, että seura haluaa parantaa mm. kilpailujärjestelyjä puolikiinteällä stadioninfralla. Tähän saakka tapahtumien ja kilpailuiden tulospalvelu ja kuulutusrakenteet on aina rakennettu kilpailukohtaisesti. Yhteistyökumppaneiden avulla hiihtojaosto rahoitti ja rakensi alueelle oman tulospalvelukontin, jolle haettiin väliaikainen sijoituslupa. Kontti on ollut tarpeellinen myös muissa alueen tapahtumissa äänentoistojärjestelmien vuoksi. Lisäksi stadionvarusteita varten rakennettiin säilytyskatos ja pääasiassa kahvitoimintaa varten uusi puuvaja. Kahviotoiminnan yhteydessä seura ylläpitää omilla polttopuillaan alueen nuotiopaikkaa. Kauteen valmistautumiseen kuului myös latupohjien kunnostustyöt. Talkoovoimin 20 hengen porukka teki päivätyön, että pääosa tykkiladun ja kilpailu- sekä harjoitustoiminnan latupohjista saatiin tarvittavaan kuntoon. Suurin osa Keinukallion latupohjista ei vielä kuulu vuosittaisen kunnossapitoon.

Suurin talkootyö tehtiin tänäkin talvena tekolumen valmistuksessa. Kaupunkitekniikka lisäsi asfaltoidulle parkkialueelle tykityspistokkeen, jonka avulla lumi voidaan kasata nopeasti jäähtyvälle kentälle ja siirtää helpommin sekä puhtaammin latupohjille. Pakkasten alkaessa urheiluseura harjasi parkkialueen puhtaaksi, kasasi laitteiston käyttökuntoon ja aloitti 27.12 lumen valmistuksen. Seura avustaa talkoilla lumen valmistuksessa sopimuksen mukaan kaupungin virka-ajan ulkopuolella neljän tunnin vahtivuoroilla, myös öisin. Normaaliolosuhteissa tykki toimii ilman suuria toimenpiteitä, mutta kokemus on osoittanut, että valvonnalla on pystytty estämään laiterikkoja ja ilkivaltaa. Hiihtotoiminta voi olla yhden ainoan laitteen toimintakunnon varassa, jolloin riskejä ei oteta. Loppiaiseen mennessä seuran toimesta tykitettiin lunta noin 230 tuntia. Kun otetaan huomioon, että yhden vuoron eteen joudutaan tekemään lisätyötä noin puoli tuntia mm. vuorojen täyttäminen, perehdytys, tykin käynnistys, siirrot ja sään aiheuttamat pysäytykset yms. toimenpiteet niin tähän mennessä lumentykitystä varten tehtiin seuratyötä lähes 260 tuntia. Lisäksi helmikuussa tykki oli päällä seuran toimesta noin vuorokauden, kun varauduttiin lauhan sään aiheuttamiin paikkaustarpeisiin. Miten tahansa laskettuna tämä talkootyö on korvaamaton hyöty Keravan hiihto-olosuhteissa. Tosiasiassa työmäärä on yhtä lumitykkiä käytettäessä niin suuri, että noin 4000 euron kausivuokra toisesta laitteesta tuntuu kauden jälkeen pieneltä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voidaan myös todeta, että tietotaito paikallisolosuhteista ja lumenvalmistuksesta rajallisilla resursseilla alkaa olla sitä luokkaa, ettei oppia tarvitse hakea kauempaa.

Tuotaessa esiin seuran panosta täytyy muistaa, että ilman kaupungin ammattitaitoista konetyötä ei latua valmistu. Viimeisten talvien aikana on ollut ilo huomata, ettei kovin monessa paikassa näytä syntyvän kaupungin omien koneiden ja latukoneen yhteistyöllä yhtä nopeasti valmista latua kuin Keravalla. Tästä osoituksena se, että ensimmäinen 500 metrin latupohja oli valmiina 2 vrk tykityksen aloittamisen jälkeen ja 3 vrk pakkasjakson alkamisesta. Yhtämittaista noin 1,8 km mittaista hiihtolatua päästiin käyttämään samanaikaisesti, kuin pk-seudun isoissa kaupungeissa joissa resurssit ovat moninkertaiset. Omien koneiden käyttö ladun tekemisessä on myös kustannustehokas vaihtoehto silloin, kun katujen kunnossapitotarvetta ei ole. Tykitykseen tarvittava vesi pumpataan sadevesien keräysaltaasta, joten suurin ylimääräinen kustannus on sähkö. Tekolumiladut ovat nykyaikaa ja turvaavat olosuhteet eikä tykkilatu ole sen erityisempi kuin monen entisen ulkolajin vieminen sisätiloihin tai olosuhteiden parantaminen keinotekoisesti. Lumetustekniikka on nykyään yleistä eikä monikaan laskettelukeskus taida turvautua enää pelkästään luonnon lumeen. Hiihto-olosuhteita voidaan toteuttaa harrastajien ja kilpailijoiden turvaksi kustannustehokkaasti ja myös etelässä ilman latumaksuja, kun osataan ottaa huomioon oikeita asioita. Perusasioilla kuten vesi, sähkö, riittävä lumetuslaitteisto ja kunnossapidettävät latupohjat viedään asioita paljon eteenpäin.

Keinukallion kehitysprojekti on käynnissä ja uusia lajeja näyttää pulpahtelevan suunnitelmiin sopivin väliajoin. Hyvä näin, koska alueen toimijoiden kasvaessa yhteistyön mahdollisuudet paranevat ja uusista asioista on hyötyä samanaikaisesti monien lajien harrastajille, kun asioita suunnitellaan avarakatseisesti ja monipuoliseen käyttöön. Kun realiteetit pidetään mielessä, voidaan alueella jatkossakin harrastaa sekä kilpailla monipuolisesti matalan kynnyksen toiminnalla ilman suuria toimintamaksuja. Toivottavasti myös paikkansa jo vakiinnuttaneet toimijat muistetaan ja etenkin se, että nykyiset olosuhteet ovat pääosin yhteistyön tuloksia, joiden eteen moni on käyttänyt paljon omaa vapaaehtoista aikaansa. Keskinäinen kunnioitus toisia kohtaan niin ladulla, portaissa, lenkkipoluilla kuin nykyisten ja tulevien toimijoidenkin kesken lienee yksi osatekijä joka kehittää Keinukalliota entisestään alueelliseksi ja valtakunnalliseksi hyvinvointikeskittymäksi, joka toivottavasti myös jatkossa tunnetaan hyvistä laduista ja aktiivisesta hiihtotoiminnasta.

Kiitos tekolumen valmistukseen osallistuneille talkoolaisille: Paavo Ruotanen, Antti Pylkkänen, Kari Turunen, Jukka Selin, Matti Ahtosalo, Matti Reponen, Matti Heikkilä, Sami Vellonen, Andres Jaanikivi, Pekka Ruuskanen, Unto Tanttu, Petri Tonteri, Jorma Sipilä, Jarmo Launonen, Jarkko Kankkunen, Matti Salo, Pertti Syrjälä, Jussi Vaakanainen, Auli Teppinen, Mauri Airila, Tua Paro-Salmela, Tuomo Säteri, Olli Lampinen, Leena Pyssysalo, Tero Pyssysalo, Vaito Niinisalo, Risto Sirola, Eero Nurmi, Esa Savenius, Raimo Törmälä, Tarja Kankkunen, Mauno Kettunen, Jari Sahakangas, Rainer Blomster, Arvo Tolonen, Seppo Aaltonen, Vesa Koivisto, Aimo Kurki ja Tuomas Turunen

 

Tuomas Turunen

Hiihtojaoston puheenjohtaja

Muutos kehityksen mahdollistajana

Ilman muutosta ei ole kehitystä. Ilman kehitystä ei uudistusta. Ilman uudistusta asiat kuolevat pois. Näin uhkaa käydä puuvenesoudullekin. Sulkavan soutajamäärät ovat olleet syöksykierteessä yli vuosikymmenen ja Suomen suurimmassa kaupunkisoututapahtumassa Pirkan soudussa on vastaavia merkkejä ilmassa.

Soutuseurojen on uudistuttava, tehtävä valintoja,  mihin rajalliset resurssinsa haluavat suunnata. Meillä Keravan Urheilijoissa suunta on ollut selvillä pidempään, tarvitaan lisää nuoria soudun pariin. Soutu on hieno laji, joka pitää vaan osata myydä oikealla tavalla. Koulut ovat avainasemassa. Olemme tehneet lähikoulujen kanssa aktiivista yhteistyötä, siitä osoituksena Kotiratasoudun yli tuhat suoritusta viime talvena. Ne eivät tule itsestään, meidän on mentävä kouluihin paikan päälle kertomaan lajista ja oltava läsnä. Valitettavaa on nähdä, että kaikissa seuroissa tämän työn merkitystä ei nähdä samalla tavalla. Jollain tahoilla aktiivinen toimintamme on aiheuttanut jopa kateutta. Muutoksella – vaikka se on välttämätöntä – on aina myös vastustajansa. Erilaisissa tapahtumissa kuitenkin ollut positiivista havaita, että toimintaamme arvostetaan erityisesti sellaisilla tahoilla jotka eivät välttämättä ole kovaäänisimpiä “somettajia”.

Nuorten eteen tekemämme työ alkaa pikkuhiljaa kantaa myös hedelmää; osa nuorista kokeilee siipiensä kantoa olympiaveneissä ja osasta aletaan saada vahvistuksia aikuisten venekuntiin. Puuvenesoudussa hienoa on se, että lajia voi harrastaa kymmenvuotiaista yli 70-vuotiaaseen.

Monissa seuroissa pääpaino on joko kirkkoveneissä tai pienveneissä. Keravalla olemme onnistuneet yhdistämään molemmat tasapuolisesti saman katon alle. Tämä on suuri etu ja tarjoaa soutajalle mahdollisuuden kehittyä ja löytää uusia haasteita. Eräs soutajamme blogissaan Kohtalokas Pirkansoutu kuvaa hyvin mitä tämä voi tarkoittaa käytännössä.

Tärkeää toiminnalle on myös ympärivuotisuus. Talvella soutuspinning, ergokisat, sauvavaellukset ja kuntopiirit tarjoavat jokaiselle jotakin. Yhdessä tekeminen ja osallistuminen vaikkapa ergokisoihin joukkueena nostaa tekemisen uudelle tasolle. Joukkueena osallistuminen tuo myös positiivista näkyvyyttä seuralle ja lajillemme.

Aikaisemmista vuosista saatujen positiivisten kokemusten myötä olemme tiivistäneet yhteistyötä muiden soutuseurojen ja tahojen kanssa. Oma seuramme ei vielä tarjoa olympiasoutu mahdollisuutta, joten yhteistyö SMARKin kanssa on luontevaa. Toisaalta oma seuramme pystyy tarjoamaan nuorille puuvenesoudun harrastajille hyvät harjoitus- ja kilpailumahdollisuudet. Soutuyhteistyötä olemme tehneet myös Nesteen Soutajien ja Helsingin Kanoottiklubin kanssa. Talviaikaan soutuspinning yhteistyö P&T Nurmijärven kanssa on tärkeässä roolissa.

Näillä toimilla pyrimme osaltamme vaalimaan kestävän kehityksen periaatteita puuvenesoudussa sekä vaikuttamaan aktiivisesti lajiliiton tekemiin päätöksiin. Ensi kesästä on tulossa keravalaiselle soudulle merkittävä. Huhtikuussa Keupirtin venevajassa ratkotaan sisäsoudun maratonmatkan Suomen mestaruudet ja elokuun lopulla Tuusulanjärvi toimii pienveneiden pikamatkojen SM-näyttämönä.

Pentti Soini

 

Yleisseura kannustaa monipuoliseen liikkumiseen

On mahtavaa miten Keravan Urheilijoissa on mahdollisuus yhden seuran sisällä monipuoliseen harrastamiseen. Yleisseurat ovat ajoittain hupeneva luonnonvara ja taas toisinaan ne koetaan lajeja vahvistaviksi saman katon alla toimiessa.

Lasten ja nuorten monipuolinen liikkuminen on ollut esillä mediassa viime päivinä. Tuoreen tutkimuksen Huippu-urheilijan elämänkulku mukaan tutkitut suomalaiset huippu-urheilijat ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan harrastaneet useita eri lajeja. Päälajivalintaa ei vielä kovin varhaisessa vaiheessa tehty, harrastuksessa on säilynyt hauskuus ja urheilijaksi on saanut kasvaa luontevaa tahtia. Laji on valikoitunut vasta noin 15-17-vuoden iässä. Toki kaikki lajit eivät anna mahdollisuutta näin myöhäiseen lajivalintaan, kuten esimerkkinä taitoluistelu, mutta moneen muuhun lajiin on monipuolinen ominaisuuksien harjoittaminen hyvä pohja.

Tutkimus on mukavaa luettavaa näin yleisseuran kannalta, jossa pääsääntöisesti kannustetaan kokeilemaan eri lajeja. On erittäin luontevaa hiihtokauden jälkeen siirtyä kesäksi esimerkiksi suunnistuksen pariin tai syys- ja kevätkauteen painottuvasta painista siirtyä yleisurheilun pariin kesäksi tai soutukauden jälkeen lykkiä suksia taas talvikausi.

Harrastamisen kalleus on myös voimakkaasti esillä tämän päivän keskusteluissa. Harrastamisen kalleus ajaa yhteiskunnan lapsia eriarvoiseen asemaan. Yhtälö on haastava, vapaaehtoistyön määrä vähenee ja urheiluseurat siirtyvät yhä enenemässä määrin palkalliseen työvoimaan, joka väistämättä näkyy toimintamaksujen pienoisena nousuna.

Keravan Urheilijoiden talous on perinteikkäästi nojannut vapaaehtoistyön voimaan ja tapahtumien järjestämiseen, jotta harrastamisen kustannukset pysyisivät kurissa. Matalan kynnyksen toiminnan ansioista, on lapsilla ja nuorilla mahdollisuus liikkua monipuolisesti seuran tarjoaman liikunnan parissa.

Seuran tarjoamiin kilpailutapahtumiin on myös helppo osallistua, sillä kilpailut eivät vaadi jäsenyyttä seurassa. Onkin ollut mukava huomata kun esimerkiksi jokakeväisten nappulamaastojen lähtöviivalla on ollut myös laajasti eri lajien edustajia, kuten jalkapalloilijoita, voimistelijoita, taitoluistelijoita jne. Kilpailuissa usein pääasiaksi nousee tekemisen riemu, kannustaminen ja kaikkien palkitseminen.

Kannustaisin vanhempia ja valmentajia ohjaamaan lapsia ja nuoria monipuoliseen liikkumiseen, liikkumisen ilon ja liekin ylläpitämiseen.

Mirva Lopez

 

KUVA NAPPULAMAASTOT 3
Juoksemisen riemua

 

 

 

Leikataanko ja kuinka paljon?

KeU:lle kuuluu hyvää! Urheilutoiminta on hyvässä vauhdissa. Tekemistämme ja menestystämme arvostetaan. Tuoreena esimerkkinä on SVUL:n Etelä-Suomen piirin jakama piirin parhaan urheiluseuran palkinto. Taustalla oli laajalla rintamalla (hiihto, soutu, paini, yleisurheilu ja suunnistus) tehty ruohonjuuritason erinomainen työ, joka on tuottanut valtakunnan tasolla korkealle, ellei parhaaksi rankatun, lajikohtaisen seuramenestyksen. Samainen organisaatio palkitsi Petrow’in Karin ansiokkaasta painivalmennuksesta. Nuori keihäänheittäjämme Paavolan Heta palkittiin urheilijastipendillä. Hiihdosta tuli iloisia uutisia kun nuori hiihtäjälahjakkuutemme Turo Sipilä valittiin nuorten maajoukkueeseen. Nuorisotyön koordinoitiin, kuten myös soututoiminnan kehittämiseen saatiin huomattava valtion tuki. Seuran operatiivinen johtaminen on hyvässä mallissa. Uusi toiminnanjohtajamme Mirva on määrätietoisesti ja pontevasti tarttunut tehtäviinsä. Yhteistyö Keravan kaupungin kanssa toimii hyvin ja olemme hienosti mukana kaupungin ”Keinukallio maailmankartalle” kehittämiskuvioissa. Lyhyellä tähtäimellä myös rahatilanne on siedettävä huolimatta siitä, että toimintaamme osallistuminen on edullista.

Haasteitakin riittää. Ei ehkä yllättävää, että lähivuosien, ja koskee jo vuotta 2016, suurin haaste, on toimintamme rahoitus. Pari viime vuotta on eletty kertyneitä varoja syöden. Tappio myös vuonna 2014 oli huomattava. Johtokunta sai tili- ja vastuuvapauden, mutta aiheellisesti toiminnantarkastaja kiinnitti huomiota tappiolliseen tilinpäätökseen. Kevätkokouksessa totesin, että yritysmaailmassa tällaisen viimeisen rivin jälkeen johdossa käy luuta.

Valtakunnan politiikan kuumimpia kysymyksiä on näin vaalikeväänä ollut leikataanko, kuinka paljon ja millä aikataululla. Vaakakupissa myös pohdinta, miten tulopuoli kehittyy, myydäänkö kenties omaisuutta. Sama pohdinta ja ratkaisut on edessä myös Keravan Urheilijoilla. Varallisuutta meillä on, mm. KeUpirtin kiinteistö. Kiinteistöomaisuuden mahdollinen myyntitulo auttaisi muutaman vuoden eteenpäin. Ja vaikka meillä olisi myyntihalukuutta, myynnin toteutuminen järkevään hintaan edellyttää mm. kaavamuutosta. Oma mielipiteeni on, että operatiivisen toiminnan tulot ja menot tulee saada tasapainoon muilla konsteilla kuin varallisuuden loppuun käyttämisellä.

Keravan Urheilijoiden talouden keskiössä on ”pääseuran” tulot ja menot. Tämän hetken tulolähteitä ovat jäsenmaksut, Tuusulan järven maraton, Sirkusmarkkinat ja erilaiset avustukset. Menorivejä onkin sitten huomattavasti enemmän. Rakennusten ylläpito ja korjauskulut, seuran nettisivut, tiedottaminen, jäsenmaksujen kerääminen, jäsenrekisterin ylläpito, yhteisten leirien järjestäminen, palkitsemiset, urheilijoiden valmennusrahat, avustusten hakeminen, yhteydenpito päättäjiin ja lehdistöön, etujen ajaminen vuoroasioissa, posti, puhelin, kopiointikulut, toimistovuokra, tapahtumien järjestäminen, toiminnan kehittäminen jne. Järkevää on pohtia onko kuluerissä karsittavaa. Tai ainakin, mikä ei ole luonteenomaista pääseuran kulua ja mitkä kulut voidaan siirtää pääseuralta suoraan jaostoille. Kun tämänkin jälkeen jää vielä merkittävä alijäämä, niin onko ”pääseuran” eli yhteisten asioiden hoidosta aiheutuvien kattamattomien kulujen hoitamiseen ratkaisu se, että jaostot kattaisivat alijäämän esim. KeU-nimen käyttöoikeusmaksulla. Toimintamaksujen kautta se jouduttaisiin perimään, mutta karkea laskelmani osoittaa, että toimintaamme osallistuminen olisi silti erittäin edullista verrattuna seuroihin, joiden toiminnassa ei ole onnistuttu säilyttämään niin merkittävää talkootyömäärä kuin meillä.

Blogisti Sampsa

Sampsa Haarasilta on Keravan Urheilijoiden puheenjohtaja